perjantai 27. tammikuuta 2017

Lucky Luke ja (muinaisen) arviointikulttuurin mysteeri



Valtakunnallinen lukioiden kehittämisverkosto on hieno asia. Nyt voidaan hyvillä mielin sanoa, että OPH:n ohjaama ja koordinoima, järjestelmällinen ja monipuolinen lukiokoulutuksen kehittämistyö on joko vauhdissa tai vähän kerrassaan käynnistymässä eri puolilla Suomea. Ajatushan on, että kehittämisverkostossa mukana olevien 84 lukion muodostamat kahdeksan alueverkostoa pyrkivät aktivoimaan oman alueensa koulutuksen järjestäjiä ja lukioita mukaan kehitystyöhön paitsi yksittäisinä kouluina myös omien jo olemassa oleviensa verkostojen edustajina. Lukioiden kehittämisverkosto ei saa muodostua suljetuksi ryhmäksi vaan sen on muotouduttava alueverkostojen toiminnan kautta kaikille lukioille avoimeksi koulutuksen kehittämisfoorumiksi.

Itä-Suomen alueverkostossa toiminta on lähtenyt ainakin näin koordinaattorin näkökulmasta mukavasti liikkeelle. Verkostoon kuuluvat lukiot ovat olleet aktiivisesti mukana kehittämistoiminnan suunnittelussa, ja jonkin verran olemme onnistuneet Itä-Suomen muitakin lukioita innostamaan mukaan toimintaan. Erityisen mukavaa on ollut se, että opiskelijat ovat osallistuneet alusta saakka aktiivisesti kehittämispäiviimme. Heidän asiantuntijuuttaan kannustan kaikkia kouluja kehitystyössään hyödyntämään!

 Itä-Suomen alueverkoston ensimmäisessä tapaamisessa marraskuussa Joensuun Lyseolla keskityimme verkostossa mukana olevien koulujen toiminnan esittelyyn, hyvien käytänteiden jakamiseen sekä osallistavan toimintakulttuurin ja oppimista tukevan arvioinnin mallien kehittämiseen. Opiskelijat ja koulujen henkilökunta työskentelivät aamupäivän omissa ryhmissään ja iltapäivän vietimme kaikki yhdessä aamun työn tuloksia jakaen. Iltapäivänä virinneiden keskustelujen perusteella päädyimme myös suunnittelemaan seuraavaa tapaamista, josta oli tarkoitus tehdä – ja lopulta onnistuneesti tehtiinkin – kaikille Itä-Suomen lukioille avoin koulutuspäivä. Koulutuspäivän teemoiksi sovittiin arvioinnin kehittäminen, vahvuuskeskeinen pedagogiikka ja tiimioppiminen.

Yhteistyössä Otavan Opiston kanssa – suuret kiitokset Opistolle ja erityisesti Luostarisen Akille – Itä-Suomen LUKE-verkosto järjesti historiansa ensimmäisen alueellisen lukiokoulutuksen kehittämispäivän Mikkelissä Otavan Opistolla 11.1.2017. Paikalle saimme raudanlujaa osaamista ja asiantuntijuutta toivomistamme teemoista: Najat Ouakrim-Soivio sparrasi meitä arvioinnissa, Kaisa Vuorinen vahvuuskeskeisyydessä ja positiivisessa pedagogiikassa sekä Janita Relander Idemasta johdatteli meitä tiimioppimisen saloihin. Saimme kuunnella aiheista asiantuntijapuheenvuoroja ja pääsimme konkreettisesti asioiden äärelle työpajoissa. Paikalla oli niin koulujen henkilökuntaa kuin opiskelijoitakin yhtä aikaa työskentelemässä. Palautteiden mukaan päivän anti koettiin erittäin hyödylliseksi.

Oli ilahduttavaa, että päivään osallistui muidenkin kuin kehittämisverkostoon kuuluvien koulujen edustajia. Se meillä oli vahvasti tarkoituskin. Koordinaattorina en voi kuitenkaan olla täysin tyytyväinen siihen, kuinka paljon alueen lukioita saimme mukaan haalittua. Koulutuspäivämme ajankohdalla ja varsin lyhyellä ilmoittautumisajalla sekä joululoman läheisyydellä oli varmasti vaikutusta asiaan, mutta siltikään emme onnistuneet päivän markkinoinnissa ilmeisesti parhaalla mahdollisella tavalla: teemoista ja paikalle saaduista asiantuntijoista ei osallistuminen voinut olla kiinni. Jatkossa meidän on tehtävä entistä enemmän työtä sen eteen, että saamme mukaan koko alueen lukioväen. Toivottavasti verkostoon kuulumattomat lukiot myös kokevat verkostoissa tehtävän kehitystyön arvokkaaksi ja haluavat toimintaan osallistua – ketään ei voida pakottaa mukaan.

Yksittäisistä lukiokoulutuksen kehittämisteemoista tuntuu tällä hetkellä eniten puhuttavan ja töitä teettävän arviointikulttuuri, johon tuolla otsikollakin viittaan, ja siksi se meidänkin koulutuspäivissämme on ollut vahvasti läsnä. Milloin, miksi ja mitä arvioin? Millainen pitää oppimisen ja osaamisen arvioinnin suhteen olla? Formatiivista arviointia sen olla pitää! Ai saako niitä kokeita nyt sitten kuitenkin pitää? Ai on syytäkin välillä pitää? Vanhat koeviikot takaisin ja heti, tää uusi systeemi on ihan surkea! Haluan ottaa silleen rennosti kuusi viikkoa ja päntätä sen seittämännen! Miks muuttaa hyvää ja toimivaa systeemiä! Mulla oli jakson aikana viis portfolioo, kolme ryhmätyötä, välikokeet, välitestit, välipalat ja välilevyn pullistuma sekä koeviikolla kokeet päälle. Nää koeviikottomat jaksot on ihan per****tä!

Niinpä.

Arviointikulttuurin työstäminen – arvioinnin tehtävän pohtiminen ja uusien arviointimenetelmien kehittäminen – on myös yksi selkeimmin nimenomaan verkostossa tehtäväksi sopivista kehittämisteemoista. Miksi yhdenkään opettajan, yhdenkään lukion tai yhdenkään koulutuksenjärjestäjän pitäisi tehdä tätä(kään) työtä yksin? Hyvät ja huonot kokemukset, onnistuneet ja epäonnistuneet kokeilut, opiskelijoiden ja opettajien palautteet on aivan välttämätöntä jakaa niin kollegoille opehuoneessa kuin muille samaa työtä eri puolella Suomea tekeville. Vain sillä tavoin omat, yksittäiset kokemukset saavat oikeat mittasuhteet ja jalostuvat kehitysideoiksi sekä edelleen vakiintuneiksi arviointikäytänteiksi.

Perusopetuksessa tehdään kovaa vauhtia töitä arvioinnin kehittämiseksi, ja meille lukioihin tulee jo ensi syksynä opiskelijoita, jotka eivät ehkä enää suhtaudukaan arviointiin yhtä konservatiivisesti kuin vaikkapa nykyiset, koeviikkojärjestelmän ja osaamisen arvioinnin korostamisen nimeen vannovat abiturientit. Meidän tehtävämme lukioissa on elää mukana tässä muutoksessa – elää tätä muutosta. Meidän tehtävämme on myös suhtautua asiaa realistisesti, poimia parhaat käytänteet ja koota omat arviointikäytänteemme niin, että osaamme yhdistää oppimista tukevan, jakson aikana hyödynnettävän arvioinnin ja päättövaiheen osaamisen arvioinnin. Kokeista emme voi emmekä saa kokonaan luopua. Opiskelijan on myös saatava palautetta niin oppimisestaan kuin osaamisestaan. Siksipä arviointi ei voi loppua päättöviikon (tai millä nimellä jakson viimeistä viikkoa nyt missäkin kutsutaan) päivään vaan on varmistettava, että opiskelija saa osaamisensa tasosta myös muuta palautetta kuin kurssiarvosanan.

Tällaisia arviointijuttuja meillä Itä-Suomen alueella mietitään. Voisin
vannoa, ettei olla täällä pöndellä asian kanssa ihan keskenämme. Pidetään siis lukioväki yhteyttä ja kehitetään toimintaamme – siihen tarjoaa mahdollisuuden erityisen hyvin LUKE-verkosto.

Samuli Laitinen
rehtori
Kuopion Lyseon lukio
samuli.laitinen@kuopio.fi
Twitter: @samulila

maanantai 16. tammikuuta 2017


Ett nytt år har börjat! Som tidigare år började det med en intensitet som gör en en aning andfådd. Nu, efter en vecka i skolan har man anpassat sig och takten känns som det normala.

Vid Kyrkslätts gymnasium har vi som ett av våra mål för läsåret att satsa på den kontinuerliga och formativa bedömningen i våra kurser. Vi tar mindre eller större steg, provar oss fram, och inspirerar varandra via diskussionerna som föds och förs i vårt lärarrum och tillsammans med våra studerande.

Det känns fint att få ta del av allt detta som sker och jag har stor beundran för allt det mod och pionjäranda som gymnasiets lärare uppvisar. 

Nedan hittar ni en beskrivning av ett exempel på självutvärdering som gjorts i samhällslära och en beskrivning av en metod som studerande kan använda för att lägga upp mål och se stegen som krävs för att nå målen.

Samhällslära:
Studerande fick hålla koll vilka lektionsuppgifter de har gjort under kursens lopp, och göra en självutvärdering hur de upplevde sig kunna uppgifterna. Läraren uppmanade under kursens lopp och under lektionerna att fylla i check-list. Studerande gavs möjlighet att fråga och hjälp med de svåra uppgifterna under lektionernaBifogar check-list del1 och del2. 

Studerande skriver ner sina tankar om check-list och hur det stödde deras studier och lärandet kursavslutningen. 

Tankar efter kursavslutning 
Studerande analyserade sambanden med arbetssätt, provvitsord, kursvitsord kursavslutningen. (Bifogar blanketten). Jag tycker att de flesta i kursen förstod sambanden med insatsen av arbete och djupinlärning - åtminstone enligt kommentarerna i blanketten. De tyckte att det var nyttigt med självutvärdering, och de svagaste studerande i kursen utnyttjade check-listorna, och klarade av proven fint

Målsättning
Gjordes under grupphandledningstimmen 
I min basgrupp jobbade vi samlingen i början och slutet av perioden med målsättningar. Denna gång med kritor och papper. Instruktionerna var 

1. Rita en väg som representerar period   
2.  Tänk dig att du står i början av vägen och ser målet (vägens slut). Du ska från ena ändan av "pappret" till den andra under kommande veckor. Rita/skriv in följande saker (använd din fantasi; rita skyltar, trafikmärken, träd, hus, moln...):   
  • några viktiga datum (inlämningsarbeten, deadline...) 
  • minst fem mål du har för perioden (gällande studievanor, färdigheter, prestationer...)   
  • ett par hot (vad kan hindra dig från att nå dina mål?) - kanske som ett moln??  
  • Vad kan hjälpa dig att nå dina mål?  
  • dina styrkor   

period 2 slutet - titta din väg:  
1. Blev vägen som du tänkte dig? Vad blev annorlunda?   
2. Vilka hinder fanns på vägen?   
3. Vad hjälpte dig på vägen?   
4. Vilka saker återstår innan du är framme?   
5. Vad krävs av dig de sista dagarna?   
6. Vilka mål har du redan nått eller är på god väg att nå?   
7. Hur tänker du göra för att lyckas med de övriga målen du ställt upp?   

Trots att tiden var kort, c 20 min blev vägarna fina. Två studerande valde att rita ett berg som representerade klättringen de skulle göra i period 2. En studerande ritade en spelplan och menade att perioden var som en match. De jobbade målmedvetet, både de ritade och utvärderade. Jag använde deras vägar vid utvecklingssamtalet mitt i perioden, vilket var lyckat. De studerande tyckte det gav omväxling att inte alltid jobba med dator och skrivande.  

 

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

LUKE-TERVEISIÄ LOUNAIS-SUOMESTA JA SATAKUNNASTA

Lukiomaailmassa on paljon meneillään. Toivottavasti tästä kaikesta, ehkä hiukan hajanaiselta tuntuvasta saadaan jotain näkyvää aikaan koko Suomen lukioverkolle. Historian ihmisenä en voi olla hieman palaamatta vanhaan. Odotukset todella isoihin uudistuksiin olivat viime hallituskauden loppupuolella varsin korkealla. Silloin jo varsin varmoina puhutuista uudistuksista ei juuri mitään tapahtunut. Tavallaan niiden uudistusten peruuntuminen tuntui kyllä siinä vaiheessa helpotukseltakin. Uusi rahoitusjärjestelmä ja lukioiden uudet järjestämisluvat tuntuivat vähän liian suurelta tulevan epävarmuudelta. Eikä voinut välttyä ajatukselta lievästä mielivallastakin. No, se menneestä!

Ylioppilastutkinnon uudistusta katson varsin positiivisella mielellä. Uskon, että siitä tulee hyvä, vaikka vielä erityisesti matemaattisten aineiden kokeiden osalta tarvitaan tiukkaa pohdintaa kokeiden viisaasta toteutuksesta, erityisesti pedagogisesta näkökulmasta. Ja toki uudistusta ei sovi jättää ainoastaan kokeiden sähköistämiseen, maailmaa on muutenkin seurattava. Ikuinen toive vain olisi, että uudistukset tehtäisiin synkrossa opetussuunnitelmien kanssa. Jokaisen opiskelijan tulee voida tietää jo lukiota aloittaessaan, mitä päättökokeessa on vastassa. Sama koskee todella tärkeää uudistusta ylioppilastutkinnon paremmasta huomioimisesta korkea-asteen opiskelijavalinnoissa. Tämä uudistus toivottavasti on koko lukiomaailman profiilin nostatus. Suomalainen ylioppilastutkinto on maailmallakin korkealle arvostettu. Sen tulee olla arvokas myös suomalaiselle korkeakoulumaailmalle jatkossakin.

Tuntijakokokeilun tuloksia odotan erityisen suurella mielenkiinnolla. Toivottavasti voimme kaikki niiden tulosten pohjalta yksituumaisesti olla tekemässä kaikkiin lukioihin uutta tuntijakoa. On varmaan vielä vähän idealistista toivoa oppiainerajat ylittävää lukiota. On kuitenkin paljon todella hyviä esimerkkejä laaja-alaisista ja toimivista projekteista esimerkiksi tiedeleirikoulujen muodossa.

LUKE-verkosto tarjoaa mainion foorumin lukioiden välisen yhteistyön lisäämiseen. Yhdessä tekemistä ei varmaan koskaan tule liikaa korostetuksi. Kaikkia hyviä käytäntöjä ei voi toteuttaa Suomen jokaisessa lukiossa, ainakaan ihan samanlaisena. Joka tapauksessa vuorovaikutuksessa syntyy aina uutta, kun avoimin mielin on valmis ottamaan vastaan ja antamaan. Tärkeää on pitää mielessä LUKE:n tulosten yhteenveto ja huomioiminen tulevissa lukiouudistuksissa.

Antoisaa kevätlukukautta ja hyvää yhteistyötä toivotellen!

Timo Mäkinen
Lauttakylän lukion rehtori